Taas sitä ollaan vuoristoradassa. Tämän IVF eka pas ei onnistunut,mutta sen kohdalla en uskonut yhtään että onnistuisi. Ei niin hyvä tuuri meillä kumminkaan voinut olla ja niin se meni kuten odotin. Nyt on käynissä jo toinen pas ja pakkasessa vielä yksi olki jossa on kaksi alkiota. Nyt kyytiin selvinnyt oli kakkosluokainen ja kaksoluinen ja aika hitaan oloinen. Siirto illasta asti olen kärsinyt ristiselkä särystä ja nyt kahden illan/päivän ajan myös munasarjoihin niin että se on tuntunut selä puolelle asti sellaiselta kuin kuumalla raudakka tökittäisiin. Tähän siirtoon syön taas kortisoonia ja minidisperiiniä, joita söin edellisenkin aikana. Tuntuu että aika matelee kun lääkärin neuvoi jättämään nyt kiinnittymisen ajaksi pahimmat poppimiset ja riekkumiset pois ja tyytymään kävelyyn. Kortisoonin tuoma turvotus on sitten omiaan lisäämään ketutuksen määrää kun ei muutenkaan pääse liikumaan.

Hyytymistekijät olivat ok ja meille tehtiin kromosomi testit myös jotka tulivat normaaleina takaisin. Joten ainut selitys taitaa olla tuo yli painoni. Noh tänään kortisooni turvotuksen kera puntari näytti 85kg eli melkein kaksi kiloa enemmän kuin yli viikko sitten.

Oireita ei ole ja on, sillä kaikki voi johtua yhtä hyvin irroituspiikistä/lugejen vaikutuksesta. Minua on todellakin särkenyt munasarjoihin, närästänytkin on ihan sikana ja hajuaisti taas terävöitynyt.

Toukan toivossa pp3.

Sain positiivisen tuloksen raskautestiin pp10 ja se ei näyttänyt vahvistuvan ennen pp14. Noh kävi kuitenkin niin että heti tuona päivä alkoin vuotamaan lievästi verta ja minulla oli kipuja. Testasin pp 15 ja viiva vahvistui entisestään ja digi ilmoitti että raskaana 1-2 viikkoa ja edelleen kivut ja vuoto jatkui, muuttuen kovemminksi ja runsaammiksi, jolloin hain jo sairaslomaa. Tuli tunne että nyt se syntyy kesken. Perjantai aamuna veri oli jo sellaista todella tummaa ja päivällä sitten synnytin ulos kudoksen kappaleita, alkio tuli ulos siististi kerralla. Vielä iltapäivällä sain muutaman runsaamman kerran tummaa verta ja sitten vuoto pieneni kuukautis vuodoksi, joka lakasi eilen. Olo on rikki revitty, ihan havajalla. Tuntui julmalle taas että ehdin saada positiivisen tuloksen ja sitten alkaa heti mennä kesken. Tänään kävin jälki tarkastuksessa jossa todettiin että kohtu on siisti, tyhjä ja munasarjat ok. Sponttaani keskenmeno oli tapahtunut ja jäädään odottamaan nyt seuraavaa vuotoa. Nyt kun takana on, todistettavasti ihan polillekkin, kaksi varhaista keskenmenoa saan avuksi seuraavaan siirtoon kortisoonin, onneksi. Muuten olisin varmaan halunnut jo luovuttaa, mutta että nyt saadaan edes pientä apua.

Taas jälleen kerran me saimme aikaan vain pienen tähden, ne kaksi viivaa tikkuun ja taas emme edes ehtineet ultraan asti. Suren nyt rauhassa suruani ja pettymystäni keräten voimia tulevaan.

Testasin pp10 ja pp12 haalean mutta selvän plussan. PP10 minulla tuli tiputtelu vuotoa joka oli todella haleaa. Tänään pp13 vuoto tuli takaisin ja kivut ovat olleet voimakkaita. Vuoto on tummentunut ja sen myötä olen luopunut toivosta, jos siellä oli jotain kiinni niin ei se siellä enää kauaa ole, vaan vuoto alkaa 100% viimeistään huomenna. Itkettää ja masentaa. Ensimmäistä kertaa pohdin että jätetäänkö hoidot tähän. Tänään olen henkisesti niin rikki.

Olo on kuin olisi hauraalla jäällä, en uskalla toivoa mitään ja silti tarkkailen oireita kuin jäätä jonka päällä kävelisin. PP3 asti olen kärsinyt menkakivuista jotka sittne olivat paljon voimakkaampia neljänen ja viidennen päivän kohdilla. PP6 meni pääsäryn merkeissä ja lieväman menkka kivun kourissa. Seitsemäntenä kävin pitkän tauon jälkeen salilla ja se tuntui hyvälle kunnes illalla sain muutaman mojovan krampin ja on alkanut vaivata sellainen kostea fiilis että koko ajan valuu jotain alas (ihan kuin pissi pääsisi housuun, mutta sitä se ei ole kun tulee emättimestä). Kahdeksantena piinapäivänä sitten oli edelleen lievää menka kipua mutta aamulla tissit tuntui sille kuin joku olisi hakannut niitä edellis yönä, molempia särki ihan kunnolla. Heiluttelimme useamman viikon tauon jälkeen peittoa ja ihmeekseni totesin etten saanut normeja vatsa krappeja joita tulee aina enne kuukautisia seksiä harrastellessa. En myöskään tuntenut kohdun nipukkaa kun pistin luget paikoilleen ja sama on homma tänä aamuna. En tiedä vielä onko se hyvä merkki vai ihan normaali tässä vaiheessa kiertoa. Ja ai niin nyt alkanut maha toimia, olin koko alku viikon ummetuksen vallassa. En uskalla toivoa mitään vaan hoen koko ajan että tää johtuu lugeista tää johtuu vain lugeista. Olen jopa visuaalisoinut testin teon tuloksen ja joka kerta se tulee aina negatiivisena vaikka kuinka toivoisin positiivista. En vain uskalla toivoa, sillä en halua joutua siihen tunne ryöppyyn kun sitten tulos onkin negatiivinen. On nämä hoidot niin raastavia...

Olen katsonut hiljaa toivotut-dokumenttia nyt useamman kerran läpi lyhyelle aikaa, jotenkin se lohduttaa ja paljon. Emme ole yksin surumme kanssa.

Toukan toivossa & pp9

Kymmenestä on jäi jäljelle kahdeksan ja näiden laatu on hyvä. Yksi alkio saatiin matkaan ja loput seitsemän meni pakkaseen. Tuntu ett voisin itkeä onnesta sillä tulos oli kaksin kertainen edelliseen nähden. Solubiologi oli kansa hyvin hyvillään tuloksesta ja kehui että alkio joka mukaamme saatiin oli kauni top luokan yksilö.

Ajatus vauvasta tuntuu ihanalle, suorastaan loistin auringon kanssa kilpaa ajaessani kotiin. Nyt sitten lepäilen ja yritän saada nesteen vähentymään munasarjoista jotta en joudu sairaslomalla makoilemaan tämän enempää kuin mitä nyt minulle lisää määräsivät.